syndroneonline.com
Palo sai kiinnityksen Kansallisteatteriin heti seuraavasta syksystä. Sillä tavalla Palo eteni, kuin luonnostaan. Ja todella nopeasti. Palo ei ollut kovin tietoinen itsestään eikä tavoitteistaan. Hän teki työnsä mutkattomasti ja rennosti mutta ehdottomasti niin hyvin kuin osasi. Uraa hän ei rakentanut. Aluksi hän ei ymmärtänyt sitä tehdä, sitten hänen ei enää tarvinnut. Lauri Meri on hetken Tauno Palo. Hän seisoo Herttoniemen kartanon portilla. Hänen selkänsä takana kohoavat Herttoniemenrannan uudet kerrostalot, mutta silloin, elokuussa 1940, siinä oli pelto. Heinä oli nostettu seipäille. "Se on niin hieno kohtaus", Meri innostuu. Kohtaus on se, jossa Arnold näkee Helenan ensimmäisen kerran. Arnold kävelee kiviaidan viertä portille. Hänellä on ruutupaita ja liivi, päässä musta hattu. Olallaan hän kantaa keppiä. Hänen vähäiset tavaransa roikkuvat nyytissä kepin päässä. Arnold on kulkuri, vaikka oikeasti rikas vapaaherra. Hän näkee hevoskärryjen lähestyvän ja kiirehtii avaamaan portin. Kärryissä istuu aatelisneito, kaunis vaalea Helena.
LAURI MERI Tauno Palo Otava 2008, 496 s. Jos on valittava yksi ja ainut suomalainen elokuvatähti kautta aikojen, se olisi ehdottomasti karismaattinen Tauno Palo. Naiset, nuoret ja vanhat, suomalaismiehet, tavalliset katsojat, teatterin ammattilaiset, nirsot kriitikot, herrat ja narrit olisivat tästä harvinaisen yksimielisiä. Mistä tämä yksimielisyys niin erilaisten ja erimielisten ihmisten kesken? Kaikkien pintapuolisten elämäkertojen jälkeen Lauri Meren elämäkerrassa puhuu puolestaan Tauno Palon poikkeuksellinen elämänura monipuolisena näyttelijänä, suomalaisuuden tulkkina ja ikonina. Elämäkerta ei juoruile, se puhuu asiaa juuri näyttelijästä ja hänen työstään. Ja niin pitääkin olla. Elämäkerran on oltava kohteensa arvoinen, hänen oloisensa ja näköisensä. Arvoituksellisuus ympäröi Paloa Ratkaisevin seikka Tauno Palon kestosuosiossa nykypäivän kannalta on hänen loistava ja monipuolinen uransa suomalaisen teatterin ja elokuvan palveluksessa. Se puhuttelee syvästi nykyihmistä edelleenkin, ehkä nostalgisesti mutta aidosti ja henkilökohtaisesti.
Teatteri oli muuttanut Sörnäisistä Vallilaan, ja siksi Orjatsalo muutti myös teatterin nimen. Siitä tuli Helsingin Työväen Teatteri. Orjatsalo oli sen verran iso nimi, että hän houkutteli teatteriinsa fiinimpääkin väkeä. Kerran Vallilaan tulivat jopa Suomen Kansallisteatterin johtajat Eino Kalima ja Pekka Alpo. He tosin tulivat katsomaan erästä näyttelijää. Oli helmikuu 1932. Työväenteatterissa esitettiin Kuismaa ja Helinää. Kasakkapäällikkö Kuismaa näytteli Tauno Palo, talonpojan tytär Helinää Sylvi Sakki. Palo oli näytellyt jo kahdessa elokuvassa. Ohjaaja Kalle Kaarna oli napannut hänet Jääkärin morsiameen talvella 1931, seuraavana syksynä oli tehty Kuisma ja Helinä -elokuva. "Kuismaa näyttelee Tauno Brännäs, jonka muhkea ulkomuoto sopii erinomaisesti kasakka-atamaaniksi ja naisten valloittajaksi", kirjoitti Kansan Lehden elokuvakriitikko. Hän piti Palon työtä onnistuneena mutta kaipasi "väkevämpää intohimoa ja tulisuutta". Kansallisteatterin johtajat katsoivat Paloa Vallilan näyttämöllä helmikuussa 1932 ja vakuuttuivat.
Porvoonkadulla on kerrostalo, jonka Lauri Meri haluaa näyttää. Se on okranvärinen ja nelikerroksinen. Ikkunanpielissä on valkoisia koristeita. Talo on rakennettu 1910-luvulla, jugend-tyyliin. Tässä talossa Brännäsin perhe asui. Pekka ja Olga sekä lapset Alli, Gösta ja Tauno. He muuttivat Porvoonkadulle vuonna 1915. Uuteen kivitaloon. Käytävästä löytyi vesiklosettikin. Se oli kahden huoneiston yhteinen. Työläisperhe oli tyytyväinen. Pekka oli saanut töitä Helsingin Tupakkatehtaasta. Siksi oli muutettu Hämeenlinnasta Helsinkiin. Pian perheestä nousi tähti, josta kirjoitettiin lehdissäkin. Hän oli Gösta. Gösta harrasti nyrkkeilyä Työväen Nyrkkeilyklubissa. Laji oli uusi 1920-luvun Suomessa, ja Gösta oli luonnonlahjakkuus. Saksalainen valmentaja näki sen heti. Vuonna 1925 Gösta matkusti Saksaan ja osallistui työläisolympialaisiin. Hän otteli keskisarjassa ja tuli toiseksi. Puhuttiin, että Göstassa olisi ainesta ammattilaiseksi. Hän voisi muuttaa Amerikkaan. "Hänen nyrkkeilynsä on kuin balettia", sanottiin lehdessä.
Siellä Lauri Meri istui viime kesänä erinäisiä päiviä. Hän halusi tietää, ketkä kaikki talossa olivat asuneet ja kuinka pitkään. Brännäsin sukua on muutenkin tullut tutkittua "enemmän kuin olisi ollut tarpeen", Meri sanoo. Häntä on kiinnostanut eniten juuri Palon tausta ja nuoruus. "Se, mikä on ollut pohjana kaikelle tulevalle. " Talonkirjoista selvisi, että Pekka ja Olga sekä Alli asuivat talossa kuolemaansa saakka. Vuonna 1936 perhe suomensi nimensä Paloksi, Taunon esimerkin mukaan. Samassa talossa olivat asuneet myös Olgan sisar ja tämän perhe. Mutta Meren mieltä vaivasi myös eräs tyttö. Palo oli maininnut hänestä muistelmissaan vuonna 1969. Kertonut suuresta rakkaudesta, joka jätti hänet, "koska perheeseen ei haluttu näyttelijää". Hän oli puhunut tytöstä myös muutamissa lehtihaastatteluissa, mutta peitellysti. Hän oli kutsunut tyttöä eri nimillä. Meri tuli uteliaaksi. Hän luki talonkirjoja ja kirjoitti ylös nimiä. Hän meni muistiinpanojensa kanssa kaupunginarkistoon ja etsi käsiinsä poliisilaitoksen osoiterekisterin.
Kehnoimmassakin kotimaisessa elokuvassa, jossa Palo on mukana, aistii hänen säteilyvoimansa ja karismansa. Palo oli aina sinut kameran kanssa. Palon kansansuosiota ja näyttelijänlaatua on pyritty selittämään ja analysoimaan monista eri näkökulmista. Ne ovat kaikki yhtä oikeita ja samanaikaisesti riittämättömiä. Tietty salaisuus Palon persoonan ympärillä on ja pysyy. Ja niin pitääkin olla. Taiteilijan yksityisyys ja haavoittuvaisuus oli tärkeä osa Palon persoonallisuutta. Sydämen sivistys ei ollut hänen kohdallaan pelkkä sana. Sitä hän säteili olemuksellaan niin työssään kuin yksityiselämässäänkin. Tässä visuaalisessa karismaattisuudessa ja humaanissa läsnäolossa Palon suuruus elokuvanäyttelijänä vertautuu maailman suurimpien elokuvatähtien arvoituksellisuuteen. Palo edustaa myös monien roolitulkintojensa kautta suomalaisen miehen ideaa positiivisella, herkällä ja jämäkällä tavalla. Tähtiuralle ilman näyttelijäkoulutusta Tauno Palon näyttelijän uran varsinainen koti oli Kansallisteatteri.