syndroneonline.com
käytetyn koeajossa vuoden 2012 Nissan Juke - YouTube
Kytkin toimii loogisesti, ja liikkeelle lähtö hoituu helposti. Auto on tiloiltaan pieni, edessä menee kaksi aikuista mukavasti. Takapenkille en laittaisi muuta kuin kauppaostokset, sekä lapsen. Takaikkunaa lukuunottamatta autosta näkee ulos hyvin, mutta toisaalta sitä puutetta korvaamassa on mukavan kokoiset peilit, sekä lisärahalla tarvittaessa peruutuskamera. Peruutuskameran kuva näyttää selkeästi auton asemoitumisen suhteessa parkkiruutuun. Kaupunkiajossa auto tuntuu kaikin puolin vaivattomalle ajaa, sekä alustatuntuma voisi sopia myös maantieajoonkin. Koeajolenkki sisälsi myös maantieajoa, eikä minkäänlaista heiveröisyyttä tuntunut. Ohjaustuntuma on kaupunkinopeuksilla kevyt, ja muuttuu raskaammaksi nopeuden kasvaessa. Parkkihallissakin tuli koeajolenkillä poikettua. Kaikin puolin paketti tuntuu olevan balanssissa. Ajo-ominaisuuksia siis löytyy, hauskaan ulkonäköön paketoituna. Joku voisi sanoa autoa rumaksi, mutta minä sanon sitä mielenkiintoiseksi. Eihän siinä, makuasia, josta on turha kiistellä.
Nissanin uusin ns. crossover-automalli JUKE on erikoisen näköinen kuusisilmäinen ilmestys, joka varmasti herättää huomiota missä ikinä liikkuukaan. Mielestäni auto näyttää hassulta, mutta samalla kiehtovan erilaiselta verrattuna useimpiin muihin autoihin. Nähdessäni autosta kuvia ensimmäisiä kertoja päivittelin sen keulaan ripoteltuja valoumpioita, mutta samalla ajattelin että tuota on pakko päästä katsomaan livenä. Hassussa ulkonäössä oli samalla jotain kiehtovaa. Juken kuva esitteestä. Viime viikonloppuna meillä oli sopivasti aikaa joten lähdimme Autopalelle katsomaan Jukea. Ensimmäinen reaktioni oli että onpas se iso! Olin kuvitellut Juken suunnilleen Golfin kokoiseksi, mutta se näytti paljon isommalta. Todellisuudessa Juke on kuitenkin viisi senttiä Golfia lyhempi ja reilun sentin kapeampi. Korkeudessa Juke voittaa Golfin melkein kymmenellä sentillä. Tämä lieneekin syy, miksi auto näyttää niin isolta. Juke onkin selkeästi Nissanin perhekatumaasturi-Qashqain pikkuveli. Tuttu Autopalen myyjä kertoi, että Nissan teki aikoinaan rohkean vedon tuodessaan markkinoille maastoauton ja normaalin henkilöauton yhdistelmän eli Qashqain.
Penkin selkänojan kallistus säätyi painamalla vipua ja nojaamalla taaksepäin. Toimii se niinkin, mutta itse pidän enemmän pyöritettävästä säätimestä, jolla kallistuskulman saa säädettyä helpommin juuri haluamakseen. Takapenkillä ei ollut riittävästi tilaa normaalimittaiselle miehelle, vaan siellä joutui istumaan lysyssä jos ei halunnut että pää on katossa. Tavaratila oli todella pieni; lukujen perusteella jopa pienempi kuin Polossa. Jukessa on tosi pieni takakontti. Välipohjan alla taisi olla korkeussuunnassa noin 20 cm tilaa, mutta siinä oli myös vararengas suoraan esillä, millä perusteella ajattelisin, takakonttia ei olisi tarkoitettu käytettäväksi ilman välipohjaa. Koeajolla kävimme röykkyyttämässä autoa jälleen kerran (vakikoeajopaikkani) Vaajakoskentien töyssyissä. Jos ei niistä muuta iloa ole, niin ainakin niissä voi testata auton iskunvaimennusta. Melko kova oli. Mieheni T sanoi, että iskunvaimennus tuntui ihan Nissanilta ja yleensäkin japanilaiselta autolta. Töyssyjen jälkeen kiihdytin Jyskän rampilta Vaajakosken moottoritielle ja hämmästelin auton tehoa.
Miellän auton valot aina sen silmiksi ja samalla tavalla kun ihmisiä katsoo silmiin, katsoo autoakin. Mutta mitä Juken silmiä pitäisi katsoa? Ylimpiä viirusilmiä, jotka ovat parkkivalot, vai keskellä olevia pyöreitä silmiä, jotka ovat ajovalot? Perusmalli Visiassa silmät loppuvat tähän, mutta monipuolisemmin varustelluissa malleissa alimpana on vielä sumuvalosilmät joita tosin ei sinänsä miellä auton silmiksi. Viirusilmät ja leveä hymy vai pyöreiden silmien pistävä tuijotus? Jukeen tarjolla olevat värivaihtoehdot ovat aika onnettomat. Jos autolla kerran kosiskellaan nuoria ihmisiä ja pyritään muutenkin erottumaan massasta, niin miksei väreinä voisi tarjota myös jotain räväkkää? (Vertaa vihreä Scirocco! ) Juken saa viininpunaisena, parina eri harmaana, mustana, likaisen ruskeana, sinertävänä ja valkoisena. Nelivetoihin on lisäksi muutama lisäsävy. Plaah. Kokonaisuutena tykkäsin Jukesta. Sillä oli kiva ajaa, ulos näki hyvin ja sen olemus poikkeaa kivasti tavanomaisesta. Jos kuitenkin pitäisi ottaa kavereita kyytiin, niin kyllä Polo olisi parempi.
Siellä sentään mahtuu istumaan takana. Kahdelle hengelle Juke sen sijaan sopisi hyvin.
Tässä se on, nimittäin tavallinen auto, jonka uskon säväyttävän. Nissan Juke näki päivänvalon vuonna 2010, ja mallia on sittemmin keretty päivittämäänkin. Edelleen ainakin omaan silmääni auto näyttää hauskalta, sekä erilaiselta kilpailijoihin verrattuna. Koeajoauto on 1, 2 litraisella DIG-T koneella, jossa puhtia löytyy 115hv. Kiihtyvyyttä on 10, 8 sekuntia nollasta sataan kilometriin tunnissa. Varustetasona autossa on Acenta, sekä Tech Pack, joka sisältää navigaattorin ja peruutuskameran. Vaihteet vaihtuvat 6-vaihteisen manuaaliaskin turvin, mikä tuntui varsin passelilta koeajoautoon. Automaattivaihteisto on saatavilla Juke-R malliin. Ajaminen, ominaisuudet.. Penkin säädöt autossa on manuaaliset. Ratissa on vain korkeussäätö, pituussäätöä ei ole. Sen puute voi tietyissä tilanteissa olla ajoasentoa etsiessä heikkous. Kuitenkin itselleni, 170cm pitkälle kuljettajalle, hyvä ajoasento on saavutettavissa. Vaihdekeppi on sijoitettu hyvälle paikalle, ja vaihteet menevät päälle mukavan oloisesti.