Merimies On Erimies
Laivassa on säästetty yksi hytti entisessä asussaan. Sipulipihviä ja hämmästyttävää tekniikkaa Suomen Joutsen toimi merimiesammattikouluna vuosina 1960–1988. – Siellä oli kansi- ja konepuolen oppilaita, ja meitä kokkioppilaita oli kolmisenkymmentä kerrallaan. Kaikille tehtiin ruuat. Tilat olivat pienet, joten porukka piti jakaa kolmeen ryhmään. Ahterissa oli pieni opetuskeittiö ja keulassa iso byssa. Puitteet olivat vaatimattomia. Ulkopaikkakuntalaiset asuivatkin Suomen Joutsenella, joka oli samalla sisäoppilaitos kerrossänkyineen. Yhdessä salissa sai pistää tupakaksi. – Keittiöissä oli ihan tavallisia kotihelloja kolme, neljä kappaletta, niillä tehtiin ruuat. Kerran näytille tuotiin valtavan iso ruotsalainen kone. Se oli mikro! Kyllä ihmeteltiin, kun kalakin tuli hetkessä, Hytönen kertoo. Ruokatavaraoppi, ravinto-oppi ja ruuanvalmistusoppi olivat kokkioppilaiden tärkeimmät oppiaineet. Vaatimattomuus näkyi myös käytössä olevissa ruoka-aineissa. Joskus päästiin kokeilemaan jotain aivan uutta, etenkin tilauksesta.
Julkiset salat: Merimies on erimies estradillakin - Lukemisto - Turun Sanomat
Monikohan heistä väittäisi lukijoilleen, että auton suuntaa muutetaan kaasupoljinta hölläämällä. Laivojen nopeuden mitaksi väitetään solmua tunnissa. Laivaonnettomuuksista voidaan raportoida, että 300 000 tonnin tankkilaivan 300 tonnin öljylastin pelätään saastuttavan merta. Joka alalle on media levittänyt sanaa torpata eli siivota. Kuin kiveen hakattuna on muistiini jäänyt ensimmäinen aamu merellä jungmannina. Poosu oli käynyt förstin juttusilla ja tökkäytyi miehistön messissä täkkärien pöydän päähän. Matruusit ja puolikkaat saivat hommansa ja viimeisenä oli uuden junkin vuoro:"Poika ottaa levangin ja pytsin ja torppaa alakongilla skotit ja turkin". Urheiluselostaja Höyry Häyrinen torpata-sanan lanseerasi jääkiekkopeleihin. Höyry oli ollut laivatöissä ja osasi slangisanaa käyttää oikein, mutta maalla asujat eivät. Nykyisin lehtitietojen mukaan suuret herrat maan hallitusta myöten torppaavat tämän tästä, vaikkei yhdelläkään rouva tai herra ministerillä ole koskaan näkynyt levankia tai pytsiä.
Vaimo muuttui tunnekylmäksi - ikäkriisi vai mikä? Ollaan nelikymppisiä, ja suhdetta 15 vuotta takana, kolme lasta meillä. Suhteemme on ollut varsin tasapaksu, turvallinen ja hauska. Vaimoon on voinut luottaa kuin vuoreen, ja hän on ollut semmoinen joka hoitaa kaiken pyyteettömästi, ja samalla hirmuisen aktiivinen touhuamaan kaikenlaista perheen kanssa. Vaimoni on ollut iloinen ja hauska, seksiä ja läheisyyttä on ollut riittävästi, joskin minä olen ollut noissa aloitteen tekijä, ja vaimo sitten "suostunut", Pari vuotta sitten vaimoni muuttui vähitellen kireämmäksi, toki samaan aikaan lasten harrastusmäärät lisääntyi, ja arki oli yhä hektisempää. Samalla vaimoni aloitti urheiluharrastuksen, joka vei loputkin ajan rippeet. Töissä hänellä oli myös kiirettä ja stressiä. Huomasin tuolloin itsekin, ettei meillä jää parisuhdeaikaa juuri lainkaan, eikä ehditty missään käymään kahdestaan. Kun yritin ehdotella, niin vaimolla aina joko väsy tai muita suunnitelmia, esim naapurin lapset tulee illaksi meille.
Samoin kotityöt, lasten kanssa läsnäolo, onkin yhtäkkiä kääntynyt niin, että minä en ole tehnyt niitä lainkaan. Vaikka vuosi sitten ihmettelin tiskejä laittaessani ja lapsia vahtiessani, että miksi vaimoni on koko ajan harrastuksissaan, ja minä lasten ja tiskikoneen välillä juoksemassa, välillä pyykkejä pesten. Ja nyt se onkin yhtäkkiä niin, etten ole tehnyt kyseisiä hommia ollenkaan. Tuntuu että vaimoni projisoi kaiken huonon käytöksensä minuun, ja syyllisyys ikäänkuin kiepsahtaa päälaelleen. Eli vaimo ei osallistu juurikaan kotitöihin, ja yhtäkkiä se onkin minä joka ei osallistu. Kuitenkin jos kamera olisi kuvannut arkemme, voisi katsoja todeta että minä olen tehnyt suurimman osan kotitöistä ja lasten kanssa olemisesta. Nyt hän pitää itsensä kiireisenä, ja juoksee minua ns karkuun, eikä halua kohdata asioita, eikä kantaa vastuuta omasta osuudestaan. Syyllistää vain kaikesta, ja puhuu avioerosta yhtenä vaihtoehtona. Kotitöistä kun sanoin, että teen kuitenkin pääosan, niin vaimoni vastasi tähän, että "niin sun pitääkin tehdä, sen takia mä oon sut valinnut".
– Wälläri käytännössä pysäytti Suomen ulkomaankaupan, kun hän määräsi jäänsärkijälakkoja. Silloin ei seilattu ja viety paperia. Myös Suomen Joutsenen kohtalo oli merimiesten ihaileman johtajan käsissä. – Hän sai pelastettua Suomen Joutsenenkin romuttamolta, ja se tuotiin Turkuun. Jäänsärkijälakolla uhkaaminen tepsi tähänkin, Hytönen hymyilee. Fregattikaunotar ehti toimia opinahjona merimiehille yli kaksikymmentä vuotta, ja peräti 3700 opiskelijaa ponnisti Aurajoen mutkasta maailmalle. Niin myös Raimo Hytönen, jonka ura eteni messipojasta ja säkäkokista eri varustamojen lipun alle talousesimieheksi. Rahtialuksesta oppilaitokseksi, kaupungilta museolaivaksi edustus- ja juhlakäyttöön Merimiesammattikouluna toimiessaan Suomen Joutsen oli ankkuroitu Aurajoessa Martin sillan kupeeseen. Sitä ennen sillä oli vaiheikas historia. 1902 valmistunut alus toimi aluksi lähinnä rahtialuksena Euroopan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Australian välillä. 1920-luvun alussa se myytiin Saksaan, josta Suomen valtio hankki sen laivaston koululaivaksi vuonna 1930.
Mutta onko merimies lopulta erimies, vai ihminen siinä missä muutkin? Tässä ajassa psykososiaalinen kuormittavuus, työhyvinvointi ja terveys ovat sanoja joita ei voi välttää työelämäkeskustelussa. Entä merenkulkijat psykososiaalinen kuormitus, työhyvinvointi ja terveys? Iso osa merenkulkijoista toimii lainsäädännön määräämän minimilepoajan puitteissa eli vuorokautinen kymmenen tunnin lepoaika on pilkottu kahteen osaan, yleensä kuuden ja neljän tunnin taukoihin 24 tunnin jaksossa. Tuossa ajassa merimiehen pitäisi ehtiä syödä, pyykätä, kuntoilla, nukkua ja tehdä kaikki muut toimet, jotka eivät ole työtä. Käytännössä yhtäjaksoinen uniaika on enimmillään viisi tuntia useiden viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Jokainen voi itse kuvitella, miten kuormittavaksi tämä ajan mittaan käy. Itse laivoilla lähes vuosikymmenen työskennelleenä ja nyt kuusi vuotta alaa valvoneena on pakko todeta, että ei hyvin mene. Esimerkkinä kuormitukseen suhtautumisesta nostan hiukan provosoiden kuolemaan johtaneet tapaturmat ja niiden jälkihoidon.
- Merimies - Sivistyssanakirja - Suomi Sanakirja
- Karjalan Kiinteistökehitys Oy - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi
- Siemens astianpesukone asennus manual
- Merimies – AVISTAblogi – AVIbloggen
- Suomalainen design keinutuoli
- Oi katsohan lintua oksalla puun – Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry
- Sita jätehuolto hinta
- Suomi 24 oulainen rifle
- Katso mitä maksaa parketin asennus. Selvitä ilmaiseksi | Urakkamaailma
- Merimies on erimies, hän ei väsy eikä uuvu työstä – AVISTAblogi – AVIbloggen
- Etusivu - Hämeen liitto
- Helsinki lentokenttä turku bussi women
Sitten kaverusten tiet erkanivat, sillä he eivät saaneet pestiä samaan laivaan. Kirjeenvaihtoyhteys säilyi kuitenkin läpi elämän. Avoimesti suhtautuva kosmopoliitti Pasanen oli luonteeltaan seikkailija ja kosmopoliitti, joka suhtautui vilpittömän avoimesti uusiin kulttuureihin. Muistikirjassaan hän kirjoittaa, että häntä viehättävät eksoottiset maat ja niiden tapakulttuurja ihmiset. Asumaan hän asettui lopulta kauas Tasmaniaan, Australiaan kuuluvalle saarelle. Vielä eläkkeellään hän teki maailmanympärimatkan paikoille, joilla hän merimiesurallaan seilannut. Pasanen oli kielitaitoinen mies, joka englannin ohella puhui espanjaa ja opetteli vielä japaninkin. Merimiesisä oli suuri sankari Seikkailijana hänet muistavat niin omat lapset kuin lapsenlapsi Alexandria Pasanenkin. Hän ja Pasasen kaksi poikaa Juha ja Timo olivat paikalla kirjan julkistamistilaisuudessa merimuseossa. Kirja isän nuoruuden seilorivuosista on odotettu teos koko suvulle. – Isä oli suuri sankari, vaatimaton maailmanvalloittaja, joka tapasi sanoa, että sotamies on aina sotamies mutta merimies eri mies, sanoo Suomessa ensimmäistä kertaa neljännesvuosisataan vieraileva Juha Pasanen.
Alastarolta syntyisin oleva Jari Koivisto on monipuolinen musiikin ammattilainen. Mieheltä taittuvat niin tangot kuin jazzahtavat tunnelmoinnit sekä rokkibiisit. Hän viihtyy ison Laivaston Soittokunnan muusikkona ja solistina kuin oman tanssiorkesterin kanssakin. Nykyisin Naantalissa asuva Pansion soittajaupseeri tykkää työstään aivan valtavasti. Muistatko, mikä oli aivan ensimmäinen laulelemasi laulu, ja minkä ikäinen silloin olitkaan? - Taisin silloin olla alle kouluikäinen. Se ei ollut ihan tavallinen lastenlaulu, vaan siinä kerrottiin äidin sylistä... maan päällä paikka yksi on... Olet keikkaillut 14-vuotiaasta lähtien. Mikä nuoren miehen sai soittamaan ja laulamaan? - Aloin soittaa pikkupoikana pianoa ja huilua. Musiikin lisäksi kiinnostukseni kohde oli urheilu. Musiikki pelasti urheilusta. Saksofonia aloin soittaa 15-vuotiaana. Vuonna 1991 olit voittamassa Kašmir-yhtyeen kanssa tanssiorkestereiden Suomen mestaruutta. Mitä se merkitsi urallasi? Jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy - Se tiesi lisää keikkoja ja matkoja.
No mutta justiinhan sanoit että teen liian vähän kotitöitä.. No siitä sitten alkaa sellaiset lillukanvarret, että varsinainen järkevä keskustelu sabotoituu, ja jään aina alakynteen sekä syylliseksi kaikkeen. Mikä saa ihana ja kivan ihmisen muuttumaan tämmöiseksi. Pitkän ja tähän asti suht helpon yhteiselon jälkeen. Onko tämä jotain nuoruuden kaipuuta, itsetuntohäiriötä, vai mitä. Meneekö tämmöinen ohi, vai pitääkö ottaa ero, kun on erosta puhunut. En haluaisi tehdä hätäisiä ratkaisuja, koska päänupissa on vaimolla jotain vialla, hänellä menee jotenkin lujaa, kuvittelee itsestään aivan liikoja. Liihottaa siellä täällä, sosiaalisena ihmisenä tapailee koko ajan vanhoja ja uusia kavereitaan. Ei ikävöi välillä edes lapsia, vaan on kiinnostunut omista jutuistaan. Täysi muutos kivasta ihmisestä, tunnekylmäksi minäminä ihmiseksi. Syyllisti siitäkin minua. Mikä avuksi, ero?
Kirsi Uola käsittelee väitöskirjassaan Vastakohtien meren ristiriitainen sankari suomalaisen merikirjallisuuden lajiproblematiikkaa ja kyseisen kirjallisuuden esittämää kuvaa suomalaisista merimiehistä. Merikirjallisuus on ongelmallinen lajityyppi, se on omituinen sekoitus faktaa ja fiktiota. Uola kuvaa, miten kirjojen arvosteluissa painotetaan kirjoittajien "asiantuntemusta" ja merenkulun ja laivaelämän kuvausten "aitoutta", vaikka samalla toki käsitellään teosten kaunokirjallisia ansioita. Merikirjallisuudessa korostuu ammatillinen näkökulma, keskeisinä toimijoina ovat merimiehet eivätkä esimerkiksi matkustajalaivan turistit. Uola, Kirsi: Vastakohtien meren ristiriitainen sankari. Suomalainen merikirjallisuus - oppositioasetelmia ja rajanvetoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. 488 sivua. ISBN 951-746-555-6. Merikirjallisuudessa korostuu ammatillinen näkökulma, keskeisinä toimijoina ovat merimiehet eivätkä esimerkiksi matkustajalaivan turistit. Merielämän tuntemukseen kuuluu myös monenlaisten laivan osien ja työtehtävien nimitysten sekä merenkulun termien esiintyminen.