syndroneonline.com
Nimen merkitys: Ruusu-Risti nimi viittaa järjestön mukaan rosenkreuzilaiseen (ruusuristiläiseen) ja länsimaiseen okkulttiseen perintöön sekä Jeesus Kristuksen ja jokaisessa ihmisessä olevan kosmis-mystisen Kristuksen eli Jumalan Pojan, siis ihmisen ydinolemuksen salaisuuksien tutkimiseen. Taustalla vaikuttava perinne: Esoteeriset liikkeet Yhteisön kotikunta: Helsinki Toiminta-alue: Helsinki, Anjalankoski, Kuopio, Lieksa, Porvoo, Rovaniemi, Siilinjärvi, Tampere, Vihti Tiivistelmä: Ruusu-Risti -seuran synty liittyy kiinteästi Suomen Teosofisen seuran historiaan ja varhaisvaiheisiin. Teosofisen Seuran ensimmäisenä ylisihteerinä toimi Pekka Ervast (1875-1934). Ensimmäisen maailmansotaan liittyen Teosofisen Seuran piirissä tulkittiin Saksan edustavan "pimeyden voimia" ja seura asettui poliittisesti ympärysvaltojen puolelle. Ervast halusi tukeutua pasifismiin ja Vuorisaarnan opetuksiin, eikä hyväksynyt Teosofisen Seuran sekaantumista politiikkaan. Hän ei myöskään kannattanut Teosofisen Seuran silloisten johtajien Besantin ja Leadbeaterin luomaa tulkintaa Krishnamurtista uutena maailmanopettajana.
Niin ikään hän katsoi, että kristinusko ja suomalainen pakanallinen perinne olisivat sovitettavissa yhteen. Ervastin mukaan tie kristinuskoon voi kulkea pakanuuden kautta. Ervastin Kristus-kokemus, hänen perehtymisensä Vuorisaarnaan ja Tolstoin ajatuksiin vaikuttivat siihen, että Ruusu-Risti lähentyi kristinuskoa. Ervast tukeutui osin teosofisen seuran perintöön, mutta halusi erityisesti pitää esillä suomalaista ja kristillistä perinnettä. Ruusu-Ristin piirissä korostetaan Jeesuksen opetusten eettistä merkitystä ja suomalaiskansallisen okkulttisen perinnön kuten Kalevalan tutkimista. Ruusu-Ristin opetuksiin kuuluvat esimerkiksi jälleensyntymä, karman laki ja ihmisen sisäinen jumaluus. Seuran sisällä toimii myös Ruusu-Ristin sisäinen koulu, joka on edustaa yhteisvapaamuurariperinnettä. Ervast muokkasi kyseistä perinnettä Ruusu-Ristin käyttöön. Hän toimi myös kansainvälisessä yhteisvapaamuurari-liikkeessä (Le Droit Humain) ja oli yksi liikkeen Suomen osaston perustajista vuonna 1920. Ruusu-Risti ry on rekisteröity 16.
Ruusua (erysipelas) ei pidä sekoittaa vyöruusuun (ks. «Vyöruusu» 1) tai ruusufinniin (ks. «Ruusufinni» 2). Ruusun oireet Valtaosa ruusuista esiintyy säären, nilkan ja jalkaterän alueella, mutta se voi ilmaantua myös ylärajaan, kasvoihin ja vartalolle. Ruusun tyyppioireet ovat äkillisesti alkanut korkea kuume ja vilunväristykset sekä tarkkarajainen, liekehtivä, kuumoittava, yhtenäinen punoitus ja turvotus iholla. Ruusu on pääsääntöisesti toispuolinen eli esiintyy vain toisessa raajassa. Ruusuun voi liittyä pahoinvointia, päänsärkyä ja yleistä huonovointisuutta. Iholle saattaa tulla nesterakkuloita (kuva «Ruusu (erysipelas) sääressä» 1) ja verenpurkaumaa. Taudin edetessä osaan ruusualueesta voi kehittyä haava tai ihonalainen paise. Ruusu voi edetä vakavaksi yleisinfektioksi (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis» 3). Yleisoireet voivat olla toisinaan myös lieviä kuten esimerkiksi toistuvassa tai kasvojen alueen ruusussa (kuva «Ruusu korvalehdessä» 2). Toistuvassa ruusussa imusuonet tuhoutuvat ja raaja jää pysyvästi turvoksiin (ks.
«Imunestekierron häiriö (lymfedeema) – krooninen turvotus» 4). Ruusun toteaminen Ruusu on useimmiten helppo tunnistaa. Toteaminen perustuu tyypillisiin oireisiin, joita ovat korkea kuume ja vihaisen punainen, turvonnut, kipeä, toispuolinen ihoalue. Lisäksi tulehdusta kuvaavat veriarvot CRP ja leukosyytti- eli valkosolumäärä nousevat. Ruusu on tärkeää erottaa muista punoitusta ja turvotusta aiheuttavista sairauksista, joita on lukuisia. Ihon punoitusta esiintyy myös esimerkiksi märkäisissä infektioissa, kuten paiseessa, märkäisessä ihoinfektiossa ja nivelinfektiossa. Alaraajan laskimotukokseen (ks. «Laskimotukos (laskimoveritulppa)» 5) voi liittyä turvotusta, kipua ja punoitustakin, mutta se ei yleensä nosta kuumetta ja potilaalla on useimmiten jokin sille altistava tekijä. Hoidon kannalta ruusu on tärkeää erottaa nekrotisoivasta eli kuoliota aiheuttavasta infektiosta. Nekrotisoiva faskiitti (kuoliota aiheuttava kalvotulehdus) on harvinainen, hengenvaarallinen pehmytkudoksen infektio, joka etenee nopeasti ja johon liittyy ihonalaiskudoksen kuolio.