syndroneonline.com
Yhden olettamuksen mukaan se olisi peräisin ranskalaisen Bordeaux-punaviinin yleisnimityksestä "pontac". Nimitys tunnettiin 1700-luvulla suomen kielessäkin. Toisen tarinan mukaan nimitys olisi lähtöisin eräältä salapolttoa harjoittaneelta perheeltä. Perheen tytär leipoi paksuja pullapitkoja, nisuja, joita kutsuttiin pontikoiksi. Viinapullot kätkettiin niiden sisään. Kun ostaja halusi viinaa, hän iski silmää ja kysyi, että onko sitä pontikkaa. Kielletylle pontikalle keksittiin useita lempinimiä ja kiertoilmauksia, kuten kuutamoviski, metsäviini, korpiroju, vasenkätinen, patahassu ja sorretun voima. Myös Alkon valikoimissa on pontikkana markkinoitavia viinoja, jotka eivät kuitenkaan ole kotitekoisia. Lähteet: Matti Peltonen: Kerta kiellon päälle. Suomalainen kieltolakimentaliteetti (Hanki ja Jää 1997) Satu Apo: Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin (SKS 2001) Toivo Pöysä ym. : Pontikka. Viisi vuosisataa suomalaista paloviinaperinnettä (Otava 1982) Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää?
Viina tippui teräsputkesta puolen litran mittakannuun. Jäähdytystä varten laite oli kytkettynä vesijohtoon. Keittäessä mäskin haju oli hyvin vahva ja kulkeutui rappukäytävään. Naapurit eivät kuitenkaan koskaan käräyttäneet Einoa poliisille. Valmista viinaa pystyi juomaan, jos sitä lantrasi esimerkiksi limonadilla, mutta hyvää siitä tuli vasta kaksi kertaa tislattuna. Se oli vahvaa, ehkä jopa 90-prosenttista, eikä sitä missään tapauksessa saanut nauttia laimentamatta. Viinaa juotiin varsin usein. Sitä tarjottiin ystäville ja sukulaisille, mutta ei myyntiin. Viinan poltto tuotti haittojakin. Piti olla varuillaan, etteivät ulkopuoliset saisi vihiä, ja perheen lapset tiesivät hyvin, ettei toiminta ollut laillista. Eino perheineen muutti myöhemmin omakotitaloon, jossa jatkoi kotipolttoisen valmistusta. Tämä viinapannu oli hänelle niin tärkeä, että hän otti sen mukaansa myös Merikartanon palvelutaloon, jossa asui viimeiset vuotensa. Einon perintö kuitenkin elää, sillä hänen keittolaitteensa on nyt lahjoitettu Espoon kaupunginmuseolle.
Lisäksi viinan valmistusta yritettiin monopolisoida. Maanomistajilla säilyi kotipoltto-oikeus vuoteen 1866, jolloin kotipoltto kiellettiin asetuksella. Siitä alkaen pontikkatehtailu on ollut Suomessa kielletty. Asetus oli tappio talonpojille, viinan pientuottajille. Sosiaalihistorian professori Matti Peltonen on arvioinut, että asetuksella pyrittiin elvyttämään kituvaa valtiontaloutta: viinan valmistuksesta haluttiin kehittää tuottoisa tehdaselinkeino. Mutta korpien kätköissä viinapannut muhisivat edelleen, piilossa virkavallalta ja innokkaalta raittiusliikkeeltä. Lehdistössä kerrottiin, että "metsätarveviinaa" tehtiin sellaisissakin pitäjissä, joissa sitä ei aiemmin ollut valmistettu. Salapoltto yleistyi Itä-Suomessakin, Veijon kotiseudulla. Veijo on kotoisin pienestä maalaiskunnasta. Hänen nuoruudessaan pontikankeitto oli suorastaan muoti-ilmiö. – Meillä oli yhteiset vehkeet, jotka kiersivät talosta taloon. Harrastuksena se oli täysin yhteiskuntaluokista riippumaton. Pannua lainasivat tohtorit ja maisterit siinä missä rahvaskin.
Anna kiehua pari minuuttia ja lisää joukkoon loput ainekset. Laita padan päälle kansi ja siirrä uuniin. Anna hautua 2–3 tuntia, kunnes posket ovat täysin pehmeitä ja mureita. 3. Nosta posket padasta ja siivilöi liemi. Kaada liemi kattilaan ja keitä kokoon noin puoleen alkuperäisestä, niin että kastike hieman paksuuntuu ja maku tiivistyy. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa balsamicolla ja suolalla. 4. Hienonna sipulit ja karamelisoi niitä voissa noin 15 minuuttia, kunnes sipulit ovat täysin pehmeitä ja kullanruskeita. Lisää joukkoon kuorittua ja paloiteltua palsternakkaa, kaada perään maito ja kerma. 5. Anna poreilla hiljalleen. Kun palsternakat ovat hieman pehmenneet, lisää joukkoon kuorittu ja paloiteltu omena. Keitä kypsäksi. 6. Kaada seos blenderiin ja aja silkkiseksi pyreeksi, lisää tarpeen mukaan nestettä. Mausta suolalla ja tarvittaessa sitruunamehulla. 7. Pese palsternakka huolellisesti. Kuori tai leikkaa veitsen avulla palsternakasta ohuita tikkuja tai "spagettia". Kuivaa tikut talouspaperin päällä.
Oli pitkä rupeama saada puolen litran pöytäviinapullo täyteen. Millaisella paikalla pontikkapannu on kaupunginmuseossa näytillä? – Tällä hetkellä ei minkäänlaisella paikalla. Kaikki kokoelmaesineemme eivät ole esillä. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisimme sen esille. Onko blogikirjoitus ollut suosittu ja näkynyt jotenkin teidän suuntaanne? – Olemme iloisina katsoneet, kun sitä on klikattu ja jaettu. Voi vain arvailla, onko se etanoli, joka sai kiinnostuksen heräämään. Kyse on ollut ei-laillisesta tekemisestä ja siihen liittyy viina. Kyllähän sellainen heti suomalaisten suupielet vetää ylöspäin. Millaisessa kunnossa pannu on? – Hyvässä kunnossa. Ainoastaan kumiletkut ovat haurastuneet. Jos ne vaihtaisi, niin pannu olisi käyttökuntoinen. Yllättävän hyväkuntoinen se on ikäisekseen.
Rahan lisäksi isännillä oli aikaa ja usein myös automobiili pirtunhakureissuja varten. Suomen Kuvalehti esitteli konstaapeli B. Pyhäjärven, joka hävitti yhdeksän vuoden aikana peräti 43 pontikkatehdasta. Kuva: Otavan arkisto Pirtun, pontikan ja kiljun lisäksi syrjäseudulla käytettiin myös erilaisia korvikealkoholeja: apteekin reseptittömiä tippoja ja spriipohjaisia yskänlääkkeitä, tenttua eli denaturoitua spriitä ja kölninvettä tai suuvettä, "illotiinia". Kun kieltolaki päättyi, halusivat Suomen herrat yhä pitää maaseudun kuivana. Vuonna 1932 perustettu Alko sai avata myymälöitä ainoastaan taajamiin: kaupunkeihin ja kauppaloihin. Maaseudulla alkoholijuomia sai vähittäiskaupasta vasta keskioluen myynnin vapauduttua vuonna 1969. Siksi kotipoltto pysyi takametsien miesten yleisenä kansanhuvina aina pitkälle 1960-luvulle saakka. Vasta silloin viinapannujen takavarikot alkoivat vähentyä. Hyvän pontikan keittäminen oli taitolaji VIINAPANNUN alaosassa oli mäski, jonne käymisprosessi tuotti alkoholia.
Linkitetty 29 keittokirjaan. OHJE Krista Kupariharju KUVA Ninna Lindström Ihana rouskuva lisä! Nachot sopivat huippuhyvin hampurilaisen väliin. Muut texmex -täytteet kruunaavat kokonaisuuden: burgerin välistä löytyy muun muassa guacamolea ja hedelmäsalsaa. Nachoburgerit Ainekset naudan jauhelihaa (rasvaa 17%) hedelmäsalsaa (esim. Tropical) murskattuja maissilastuja Ota jauheliha huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen grillaamista. Sekoita jauheliha ja mausteet keskenään. Muotoile neljäksi hieman sämpylää suuremmaksi litteäksi pihviksi. Paina sen jälkeen pihvien keskelle kuoppa niin, että pihvi on selvästi ohuempi keskeltä kuin reunoilta. Tällä tavalla pihvistä tulee litteämpi, sillä grillatessa pihvi pullistuu keskeltä ja pienenee halkaisijaltaan. Grillaa pihvejä kuumassa grillissä noin 3 minuuttia per puoli tai kunnes ne ovat kypsyneet roseeksi. Lisää juustoviipaleet pihvien päälle, kun käännät pihvit, ja anna sulaa. Grillaa myös sämpylänpuolikkaat. Kuori ja viipaloi avokado. Täytä hampurilaiset niin, että laitat guacamolea ja majoneesia sämpylän pohjalle.
Sekoita makaronin joukkoon. 200 - 400 g (1-2 kpl) palsternakkaa Yhdistä munamaidon ainekset kulhossa. Kaada seos makaronin joukkoon ja sekoita hyvin. Ripaus muskottipähkinää Raasta juusto ja sekoita se korppujauhoihin. Ripota seos makaronilaatikon päälle. 25 g (0, 5 dl) Emmentaljuustoraastetta Kypsennä uunin alatasolla 20–25 minuuttia. Vinkki Kaipaatko vaihtelua tutulle jauhelihalle? Paista makaronin joukkoon broilerinjauhelihaa, soijarouhetta, nyhtökauraa tai härkistä. Vegaanisen laatikon saat, kun käytät munamaidon sijaan 6 dl kaura- tai soijajuomaa ja jätät juuston pois kuorrutuksesta. Julkaistu: 27. 12. 2017 Muokattu: 24. 9. 2019 Mainos Huom! Valmistettaessa ruokaa erityisruokavaliota noudattavalle kannattaa aina tarkistaa tuotteiden sopivuus pakkausmerkinnöistä. Ravintolaskelmassa ei huomioitu: 1, 5 l Vettä, 0, 5 tl kuivattua timjamia, 0, 5 tl (½ tl) suolaa, 0, 25 tl mustapippuria, 0, 5 tl suolaa, Ripaus muskottipähkinää. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli
Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.