syndroneonline.com
Isommat lapset ovat jo päälle 10, pienemmät vielä pk-ikäisiä. Isommille koiran menetys tulee olemaan hyvin vaikeaa, yksi lapsista on vielä tosi murehtijaluonne. Pienemmät luultavasti itkevät sen päivän, pian unohtavat. Omaa suruani en osaa nyt edes ajatella... ap Madottakaa koiranne varmuuden vuoksi vielä ettei sisäloiset häiritse ravinteiden imeytymistä. Niklosamidia heisimatoihin ja fenbendatsolia muihin loismatoihin. Antaisin vielä doxycycliiniä suolistotulehdukseen. Viikossa parissa selviää onko antibiooteista niistä mitään hyötyä. Jaa miksikö, käytännössä kaikilla koirilla on loisia, mutta vanhemmilla koirilla haittavaikutukset on suurempia. Sain tukea päätökselleni koiran tilanteen tietävältä lääkäriltä. Muutama päivä yhteistä aikaa jäljellä. Kaverille kipulääkettä maksimiannos päivässä siihen asti ja paljon rapsuttelemista... :'( Osanotto tulevan takia, ap. Been there, ap, voimia teille;,, ( Mulle tuli itku silmään tätä ketjua lukiessani. Jouduin itse päättämään lopetuksesta elokuussa kun rakasta 10-vuotiasta sakemannityttöämme puri kyy.
Veimme lääkäriin takapään pettämisen vuoksi eikä osattu arvata (kuten ei kukaan lääkärikään etukäteen), että syy löytyisi suuresta kasvaimesta. Mahdollisuus olisi ollut enintään muutamaan lisäpäivään rakkaan ystävän kanssa mutta asiaa pohdittuamme totesimme, että elämä ei ollut hänelle enää elämisen arvoista, joten päätimme päästää hänet kärsimyksestä. Oman itsekkyyden vuoksi ei voi toisen elämää pitkittää. Onneksi sairaus oireili vain pari päivää, joten ystävämme sai elää touhukasta elämää lähes loppuun saakka. Suru oli aivan kauhea, tuntui, että siihen kuristui. Se kuitenkin hälvenee ajan myötä ja rakkaat yhteiset muistot palaavat mieleen päivittäin. Koiran pyyteetöntä ystävyyttä ja rakkautta ei mikään voi korvata. Olkaa onnellisia, että olette saaneet kulkea pitkän tien yhdessä. Asiasta on aikaa jo pitkästi toistakymmentä vuotta, mutta silti se on mielessä kuin eilispäivä. Silloin jouduimme lopettamaan "elämäni koiran" aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin kuvaat. Ikää elämäni koiralla oli jo 13v, mutta silti se oli kamalaa!
Tuollaisen hengissä pitäminen on eläinrääkkäystä. Täytyy olla päässä vikaa jos pitää kusevia ja paskovia eläimiä kodissaan. Koira lähtee siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa pidättää. Jotain arvostusta koiraa kohtaan. Ottakaa huomioon että koira on laumaeläin ja tarve miellyttää loppuun saakka kivuista ja kaikesta huolimatta.. Vanha ketju mutta kyllä koira on palvellut loppuun. Koiran takia sitä elämää ei tarvitse pitkittää, se ei siitä tiedä. Ihmisen pitää tehdä se päätös. Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Todella tiukka paikkahan tämä on. Uskon että ratkaisu on oikea, mutta silti se tuntuu pahalta. Vaikea keskittyä mihinkään... ap pitää olla samaan aikaan asiakaspalvelussa.. Osanottoni tahdoin ilmaista, tsemppiä ap:lle ja kaikesta huolimatta Hyvää Joulua koko perheelle. Voi kunpa voisin auttaa. sillä keikalla 4 kertaa, kolmesti koiran ja viimeksi keväällä 17-v. kissan kanssa. Ei ole koskaan ollut helppoa, mutta aina olen tiennyt, että päätös on ollut tasan se oikea. Nyt viimeisellä kerralla jouduin valmistamaan siihen 6-ja 8-vee lapsiani, että "kissa on niin kipeä, että se ei ehkä tule takaisin tältä reissulta. Jos eläinlääkäri sanoo, että kissa ei parane vaan kuolee, silloin minä annan antaa sille sellaista lääkettä, että se kuolee ilman kipua ja heti. Minä en halua että siihen sattuu enää yhtään" Ottihan se lapsille tiukalle, kun tyhjän kopan kanssa tultiin, mutta lapset näkivät itsekkin, että kissa voi huonosti ja hautaaminen ja sen sellainen helpotti tuskaa. Voimia sinulle. Tervetuloa lukemaan keskusteluja!