syndroneonline.com
Kuitenkin ensimmäisen luvun jälkeen selvitellään äidin häät, isoäidin paheksunnat, sulhasen suvut ja serkkujen käymäläjärjestelyt häissä. Irvingillä on kyky kuitata tragediat vaahterasiirapilla, mutta kerronnassa on heikkoutensa: tragediat eivät pysäytä ja murhetta ei surra pois. Irving selittää ensimmäisistä englantilaisista Mayflower-siirtolaisista lähtien kaikki suvut ja luvut, maakaupat, koulutukset ja uskonnot, ja vyötiäisen kynnen kohtalot, juonen punainen lanka mataa eteenpäin eheänä, mutta huomaamattomana. Ihailen tätä kykyä, se tekee teoksen mielenkiintoiseksi, elämänmakuiseksi. Nämä puskaeritejutut ovat siten välttämätön paha, mitä Irvingin teosten lukemisesta joutuu kokemaan. Toisaalta viipyily yksityiskohdissa ja niiden vieminen sivuhenkilöiden vanhainkotiaikoihin asti rytmittää teosta, ja mahdollistaa saman asian eri puolten tarkastelun, toisaalta olin huomaavinani muutaman "klaffivirheen" luonteisen asian. Esimerkiksi sivulla 30 mainitaan Lydialta amputoidun oikean jalan, mutta myöhemmin mainitaan molempien jalkojen olevan amputoituja.
Vai mitä sanotte näistä -Tapahtuu osin New Hampshiressa (kuten Kaikki Isäni hotellit) -Kertojan isäpuoli on käynyt Harvardissa (esim. Kaikki Isäni hotellit -teoksen isä), toimii lyseossa opettajana, (kuten Kaikki Isäni hotellit -teoksen äiti), John on kirjallisuuden opettajana Kanadassa, romaaneja analysoidaan esim. Kultahattu, kuten Kaikki Isäni hotelleissa -Kertojan äidin kuolema mainitaan heti alussa ja tapahtuukin ensimmäisessä luvussa onnettomuuden seurauksena, jota pohjustetaan todella monella enteellä: Owen Meanyn korttikeräily, erään pelin kuvailu, kuoleman moneen kertaan mainostaminen, eli syntyy jännite, että miten ja miksi? Luvun nimi toki kertoo jo paljon. Lopussa saadaan vastauksia.
Baseball on eräs kirjan esineistä Kolmas Irving toden sanoo. Luin John Irvingin teoksen Ystäväni Owen Meany. Se on kirjoitettu vuonna 1989, ja lukemani teos on Suuren Suomalaisen kirjakerhon painos vuodelta 1991, jossa sivuja 528, sisältäen muutaman sivun Irvingin haastattelua. Numeroimattomia lukuja on yhdeksän. Teos alkaa "rankalla juonipaljastuksella": " Kohtaloni on muistaa tuo surkeaääninen -ei äänen vuoksi, eikä siksi, että hän aiheutti äitini kuoleman, vaan siksi, että minun on kiittäminen uskostaan Jumalaan: minä olen kristitty Owen Meanyn ansiosta ". Tämä avajaisvirke johtaa päättelemään, että on tulossa kahdet hautajaiset. Teos on tyypillinen Irving, joten fanit hierovat käsiään innosta ja kriittiset inhosta. Teos on lisäksi amerikkalainen sukupolviromaani, kertoen 1940-luvulla syntyneiden nuorten Vietnamin sota -suhteesta. Koska teos on Irvingin, juonipaljastukset ovat oikeita, mutta harhaanjohtavia. Teoksessa on samoja karikatyyrejä ja tapahtumia käytetty juonen ja kertomuksen rakentamiseen kuin Garpin maailma ja Kaikki Isäni hotellit -teoksissa.
Häiden ja hautajaisten jälkeen päästään kirjassa joulukuvaelmaan, jolla on juonen ja teeman kannalta myös merkitystä, mutta on minusta varsin irvokas. Tähän asiaan liittyy myös heikkous. Kyse on 11-vuotiaista lapsista. Päähenkilöitä kuvataan 11-vuotiaina yli 200 sivua, he eivät voisi kasvaa henkisesti oikeassa elämässä, vaikka kirjan sivuilla pyörittävät koko showta. Kirjassa mainitaan Twainin Tom Sawyerin ja Hucleberryn Finnin seikkailut ja kirkkokuvailut ovat saman henkisiä kuin Tom Sawyerissa, mutta tämä on uskonnollinen teos, vai onko sittenkään? Arvasin kirjan olevan hieman samalla jujulla toimivan kuin Åsa Larsson Mustan polun, eli mietin miksi alle 150 cm pitkä henkilö harjoittelee donkkaamista, ja eräitä muita yksityiskohtia. Teos ottaa koville, sivulatuja tallataan pitkään. Viimeisen sadan sivun aikana saadaan vastaukset kaikkiin avainkysymyksiin, ja luultavasti tarkallekin lukijalle osa on yllätyksiä (minulle oli), toki enteitä on tekstissä. Teos on sodan vastainen eli Vietnamin sota ja Reaganin väli-Amerikan operaatiot (Irakin sodat vasta edessä).